tiistai 25. huhtikuuta 2017

Villasukkia, ajatuksia säästä ja perinnöstä

Tänään minun oli tarkoitus pitää sisäpäivä ja uppoutua sohvalle tekemään käsitöitä. Aloitin suunnitelmien mukaan ja päättelin muutamia villasukkia. Samalla huomasin kuinka kurkin useaan otteeseen verhon raosta ulos ja ihailin kun räntää satoi taivaan täydeltä. Lumisateessa on jotain joka saa minut haltioitumaan. Edes auringonpaisteessa en pääse siihen mielentilaan, että se olisi jotain elämää suurempaa. Heh! No, mutta nopeasti ylös sohvalta, ulkovaatteet päälle ja äkkiä metsään. Välillä piti jäädä seisomaan paikalleen ja ihastelemaan lumen tuloa taivaalta. Vaikka räntää se enemmänkin oli, mutta niin ihanaa ja rauhoittavaa. Jossain vaiheessa räntää tuli niin paljon, että oli pakko kääntää kasvot kohti räntäsadetta ja antaa kaiken tulla päin naamaa. Se oli aika ihanan piiskaava tunne. :D
Mielestäni on ihanaa, että meillä on paljon erilaisia säitä. Niistä en juurikaan jaksa valittaa. Tietysti on yksi säätila, joka saa minut ahdistumaan. Se on nimittäin kovat helteet. Sellaiset helteet jolloin ei voi muuta kuin maata X- asennossa alasti sängyssä ja tuuletin vieressä. Muutama kesä sitten oli juuri tuollaiset pari viikkoa ja se jos mikä raivostutti. No, minun onneksi tuollaisia helteitä ei paljoa täällä ole.  

Sitten säästä villasukkiin ja perintöön. :) Tuossa taannoin minun piti tehdä tyttärelleni villasukat. Yksien sijaan niitä tuli neulottua kolmet ja siitä sainkin idean liittyen perintöön ja kapiokirstuun. 
Entiseen aikaan kapiokirstua alettiin yleensä täyttämään heti lapsen synnyttyä. Kirstussa säilytettiin morsianten käsintehtyjä liinavaateita, lautasliinoja, vuodevaatteita ja lakanoita.
Mieheni on joskus opiskellut puusepäksi ja vaikka se ammatti jäikin lyhyeen, niin homma on sen verran vielä hyppysissä, että hän lupautui tekemään tämän kirstun jossain vaiheessa. 
Tyttäreni on jo teini-iässä, mutta onhan tässä aikaa neuloa ja virkata. Hänellä on neulomisen ja virkkaamisen suhteen peukalo keskellä kämmentä... ( Kaikella rakkaudella tyttäreni...tiedän, että luet tämän ja kohta saatat taas ilmoittaa minulle kirjoitusvirheistäni joita tässä jutussa on. :D Muista, että olet äitin kulta! ;) ...Joten minä haluan tuon tulevan kirstun täyttää villasukilla, lapasilla, pipoilla ym käsitöillä. Tällä hetkellä minulla onkin työn alla isompi työ tyttärelleni, nimittäin villapeitto. Sen valmistuminen kestää vielä jonkin aikaa ja sen etenemistä voi seurata instagramissa @megetar 


Nämä vihreät sukat ovat Nalle lankaa ja vartta koristaa itse suunnittelemani kukkakuvio.

Nämä siniset sukat ovat myöskin Nallea.

Nämä raitasukat ovat Seitsemän veljestä -lankaa. 



torstai 9. maaliskuuta 2017

Kirjoneulevillasukat

Talvi tuli taas tieskö monennen kerran meidän nurkille. Aina ehtii satamaan mukavasti lunta, kunnes ne parin päivän päästä sulaa pois. Viikonloppuna oli aivan ihana keväinen sää, joten päätin tehdä ulkona hieman erilaisia käsitöitä. Meidän keittiössä on liian vähän säilytystilaa eikä kaikki tavarat mahdu kaappeihin. Nyt kun olen ehtinyt katselemaan näitä nurkkia aikani niin keksin, että meidän keittiön yhteen nurkkaukseen mahtuisi yksi hylly. Ja mikä parasta, niin meidän piharakennukset pursuaa kaikenlaista materiaalia. Ajatukseni on tehdä avohylly ja löysin siihen tarkoitukseen sopivaa lankkua. Niitä sahasin sopivan mittaisiksi ja hion sileäksi. Kävimme etsimässä kaupoista sopivia hyllynkannattimia, mutta emme löytäneet, joten homma on vielä kesken ja loppu hiominenkin odottaa vielä kauniita keväisiä ilmoja. 
 
Tällä hetkellä yritän jälleen pitää taukoa islantilaisista villapaidoista, koska haluan taas pitkästä aikaa suunnitella neuleita itse ja oppia samalla uusia asioita. Niin ihanaa kuin villapaitoja onkin neuloa, niin silti haluan myös suunnitella itse uusia juttuja. Näin ei myöskään pääse taidot ruostumaan.

Nyt halusin neuloa villasukat. Etsin varastoistani sopivia lankoja ja päädyin ottamaan Hjerte Garnin Sock woolia. Mietin kuvioita ja selailin käsityökirjojani ja löysin kirjasta nimeltä Säpinää sukkiin hauskan kirjoneulemallin. Kyseisessä kirjassa on todella hauskoja sukkia, mutta päätin ottaa vain tuon kirjoneuleen ja tehdä sukat muuten omalla ohjeellani. 

Näitä sukkia neuloessani mieleeni on jäänyt yksi päivä jolloin päätin omistaa sen ainoastaan itselleni. Heräsin aamulla aikaisin. Söin rauhassa aamupuuroni jonka jälkeen uppouduin sohvan nurkkaan peiton alle kahvikuppini kanssa. Etsin Netflixistä romanttisen leffan ja neuloin näitä sukkia. :) Leffan katsottuani testasin uuden jumppatreenin jonka jälkeen lämmitin päiväsaunan. Päiväsauna oli aika ihana jonka jälkeen oli taas mukava uppoutua peiton alle neulomaan ja katselemaan leffaa...romanttista sellaista. :) 
Tälläisiä päiviä voisi kyllä viettää useimminkin. Niistä tulee itselle aika hyvä olo. <3





 HJERTE GARNIN Sock wool.

 Taustalla on muutama vuosi sitten virkkaamani villapeitto meidän kissoille.  

 Kirjoneule lähikuvassa.

 Tiimlasikantapää.

Nauhakavennus.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Islantilainen villapaita

Viikonloppuna kävimme mieheni kanssa vierailulla vanhassa kotikaupungissamme lahdessa. Olimme suunnitelleet tämän reissun juuri täksi viikonlopuksi, koska halusimme päästä katsomaan kisakaupunkia ja samalla pääsimme luovuttamaan tämän villapaidan uudelle omistajalle.
Lahti näytti kisakaupunkina oikein mukavalta. Me kipusimme radiomäelle katsomaan ilotulitusta ja nautimme lämmitä minttukaakaota. ;) Ilotulituksen jälkeen menimme torille katsomaan palkintojen jakoa ja tapaamaan ystäviä. Siitä jatkoimme vielä muutamalle drinkille kaveriporukalla. 

 Automatkalla lähetin tämän kuvan tyttärelleni jossa kerroin, että menemme kisoihin esittämään islantilaisia turisteja. Tavitsee vain askarella liput. :D
Vastaukseksi sain kysymyksen: Yritättekö olla uskottavia vai noloja? :D

Islantilaiset nimemme olisivat siis: Einosdottir ja Aarosson! :D 
Islannissa ei juurikaan käytetä sukunimiä vaan sukunimen paikalla käyttetään isän nimeä. Dottir kertoo, onko kyseessä tytär ja son jos kyseessä poika.



 Tämän villapaidan sai mieheni ystävä, joka myöskin harrastaa luonnossa eräilyä. Kun olimme menossa hänen luokseen, niin suunnittelin matkalla puhetta jonka hänelle pitäisin. :D

"En tiedä, miten hyvin tiedät, että käsityöt on minulle hyvin rakas asia....Olen muutamia neuleita tehnyt ihmisille, joiden tiedämme tarvitsevan tällaista ja arvostavan tällaista lahjaa...Halusimme, että sinä olet yksi heistä..." 

Jotekin noin se meni ja lahjan saaja oli jälleen yllätetty!

Villapaidan värit on aikalailla samanlaiset kuin mieheni paidassa, mutta muutama väri on hieman erilainen. Tämän villapaidan kanssa on helppo maastoutua metsään.


perjantai 24. helmikuuta 2017

Kynsikkäät ja parit lapaset

 Ihanaa kun pahin pimeys alkaa olla takana ja kevättä kohti ollaan kovasti menossa. En ole vuosikausiin odottanut kevättä ja kesää niin kovasti kuin nyt odotan! Kerrostalossa asuessa kesät olivat lähinnä ahdistavia kun kaipasin omaa pihaa ja oman pihan askareita. Kaipasin myös sitä, että olisin voinut mennä ulos omaan pihaan neulomaan. Kerrostalon pihassa ei oikein päässyt fiilikseen.
Nyt on aika paljon uusia kivoja asioita edessä kun kevät ja kesä koittaa. Minulla on siemenet ostettuna kasvimaata varten ja joitain kukkasien siemeniä. Jännityksellä odotan miten saamme kasvimaamme kukoistamaan ja tuottamaan meille kasviksia. :) Sillä asenteella mennään, että ensimmäiset vuodet ovat harjoitusta ja kokeilua. ;) Lisäksi piharakennuksissa on paljon kaikkea kivaa tuunattavaa. 

Minulla on jälleen valmiina uusi villapaita, mutta sen esittely saa odottaa vielä, koska se on yllätyslahja eräälle henkilölle. Sen jälkeen olen kasannut kaikki Lettlopin jämät yhteen ja neulonut muutamat lapaset. Niiden lisäksi olen aiemmin tehnyt yhdet kynsikkäät.

Kynsikkäät ja kahdet Lapaset.

Näistä kynsikkäistä tuli mielestäni aika kivat ja pirteät. Kädessä tuntuvat mukavan napakoilta.

Näihin lapasiin minulla ei ollut alussa suurempaa suunnitelmaa. Värittelin sitä mukaa ruutuja paperille kun työ eteni.  Alussa hieman epäilin lopputulosta, mutta nyt kun nämä ovat valmiit, niin tykään näistä kovasti.

Näihin minulla taas oli suunnitelma, mutta....tulipahan tehtyä! :D 






sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Islantilainen villapaita

Pitkään olen halunnut myös itselleni islantilaisen Riddarin ja tässä se nyt on! Aiemmin syksyllä ihastuin harmaan ja keltaisen sävyihin ja silloin neuloin muutamat lapaset niillä. Sen innoittamana halusin neuloa itselleni villapaidan, jossa päävärinä olisi harmaa ja lisänä hieman keltaisen sävyä.
Tämäkin villapaita valmistui aika nopeasti. Katsoin juuri, että aloitin tämän neulomisen itsenäisyyspäivänä ja tänään sain valmiiksi. Vaikka päivät on pitkiä ja iltasin olen kotona aika myöhään, niin jostain ihmeestä sitä aikaa löytyy aina neulomiselle. :)
Olemme taas mieheni kanssa miettineet huolella kuka seuraavaksi saa yllätysvillapaidan. Tällä hetkellä mielessä on kolme henkilöä ja tänään aloitan neulomaan yhdelle heistä. ;) 

 Malli on siis jälleen Riddari ja lankana tuttu, turvallinen ja ihana Lettlopi!

Silloin joskus kun neuloin itselleni ensimmäisen islantilaisen villapaidan ohjeen mukaan, niin minun mitoilleni helmasta tuli aivan liian lyhyt. Koko ajan piti olla nykimässä helmaa alas. Onneksi sain jälkikäteen jatkettua helmaan lisää pituutta ja näin ollen paitaa on nyt mukavampi pitää. Nyt olen jo sen verran viisastunut, että neulon samantien reilummin pituutta. :)

Vasemmalla on mieheni Riddari joka on se aivan ensimmäinen jonka neuloin noin puolitoista vuotta sitten. Villapaita on ollut kovassa käytössä ja siitä huolimatta pysynyt hyvässä kunnossa ja ehjänä. Eli kyllä nämä voittaa mennen tullen kaupasta ostetut! :)
Ja nyt meillä on ehkä meidän kylän cooleimmat neuleet ikinä! :D


lauantai 10. joulukuuta 2016

Islantilainen villapaita

Tämä islantilainen villapaita valmistui jo useita kuukausia sitten. Halusin neuloa tämän villapaidan eräälle henkilölle yllätykseksi. Olen tavannut tämän miehen kerran ja sen tapaamisen perusteella minulle tuli vahva fiilis siitä, että hän jos kuka ansaitsee tällaisen villapaidan.
Joitain vuosia sitten tämä mies sai kaksi aivoinfarktia jonka johdosta hän päätti taistella itsensä takaisin elämään kiinni. Tänä päivänä entinen elämä on jäänyt taakse ja nykyisen elämän täyttää luonto, retkipyöräily ja ihana huskykoira. 
Syy, miksi minua erityisesti kosketti tämä asia oli se, kun oma siskoni vuosia sitten sai aivoinfarktin ja menehtyi siihen.
Minusta on erityisen ihanaa antaa lahjaksi käsitöitä jos tiedän, että lahjan saaja osaa oikeasti arvostaa sitä. Nyt tässäkin tapauksessa uskalsin tehdä näin suuren ja ihanan työn, koska sisimmissäni tiesin ja uskoin, että tämän lahjan saaja osaa arvostaa tätä ja paidalle on todella käyttöä luontoretkillä.
Onneksi lahjan saajan osoite oli helposti selvitettävissä ja pienen kirjeen saattelemana laitoin paketin postiin. Pieni jännitys toki oli päällä kun mietin, että meneehän paketti oikeaan osoitteseen. Muutamien päivien päästä sain facebookin kautta viestiä ja kiitosta lahjasta. Saaja oli todellakin yllättynyt ja ihmeissään, että miksi juuri hän? :) Hänellä oli kuulemma ollut suunnitelmissa hankkia itselleen uusi villapaita, mutta nyt hän saikin sen täytenä yllätyksenä. 

Alunperin minulla oli ideana, että otan väreiksi samoja sävyjä mitä tämän miehen koiran turkissa on, mutta tehtävä osoittautui hieman vaikeaksi. Yritin kuvien ja lankakarttojen perusteella löytää oikeita sävyjä, mutta se oli yhden värin suhteen todella hankalaa. Tämän takia päädyin tuohon sinapinkeltaiseen, joka ei ollut sinnepäinkään. Kaikesta huolimatta väri tuo kivasti pirteyttä neuleeseen ja sopii todella hyvin muiden sävyjen kanssa.


Tämä villapaita on nyt toistaiseksi ollut viimeiseni. On vierähtänyt useimpi kuukausi ilman näitä islantilaisia neuleita. Ikävä on kyllä ollu suuri, joten muutama päivä sitten minun oli pakko kaivaa Lettlopit laatikoista ja laittaa alulle uusi villapaita joka tulee nyt vuorostaan minulle itselleni.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kaunisraitainen villasukka miehelle

Viimevuosina en juurikaan ole neulonut sukkia, lapasia tai pipoja valmiista ohjeista, vaan olen halunnut suunnitella ja valmistaa ne itse. Muutama viikko sitten kun otin kirjoja pois muuttolaatikoista, niin pysähdyin ihailemaan Mary Oljen kirjaa nimeltä Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä. Kirja on näköispainos vuodelta 1948. Minulla on ollut suunnitelmissa neuloa enemmän miesten sukkia, koska niilläkin on tarvetta ja niitä tulee tehtyä harvemmin. Kirjaa selatessa sain innostusta alkaa neulomaan miehen sukkaa ja tässä kirjassa on perinteisiä ja vanhanaikaisia ihania malleja. Päätin neuloa mallin nimeltään Kaunisraitainen miehen sukka.  

Villasukkien varren pituus on 29cm ja jalkaterän pituus on 31cm.
Lankana on Maija ja raitalankana Nallea.

Ohessa on Mary Oljen kirja josta nämä sukat löytyvät.

Sukkaa koristaa tämä kaunis ja joustava raidoitus, joka koostuu neljästä oikeasta silmukasta, kahdesta nurjasta ja helmineuleesta. Mielestäni tämä sopii juurikin hyvin miehen sukkaan.

Sukat ovat mielestäni niin hienot, että voisin jättää nämä vaikka roikkumaan koristeeksi navetan vintille. :D