keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Villasukat kukkakuviolla

Näin marraskuussa minulla on taas ollut lomaa ja paljon omaa aikaa josta olen nauttinut täysin. Olen saanut harrastaa liikuntaa, ulkoilla, neuloa, leipoa ja olla vain silloin kun se on itelleni sopinut. Parhaita hetkiä päivästä on ne, kun saan aamulla herätä aikaisin, jolloin on vielä pimeää. Sytytän kynttilöitä, keitän kahvia ja puuroa. Saan nauttia aamupalani rauhassa ilman, että on kiire mihinkään. 

Viimelauantaina päätimme pitää mieheni kanssa ullakolla siivouspäivän. Olemme sitä jo aiemminkin tyhentäneet lähinnä tyhjistä pahvilaatikoista. Niitä nimittäin oli siellä todella paljon. Tällä kertaa tyhjensimme sitä niin, että katsoimme tavarat läpi yksitellen. Se jos mikä oli hauskaa, koska sieltä löytyi todella mielenkiintoisia aarteita. Nyt on kiva, kun ei tarvitse lähteä kirppareita kiertelemään, kun voi tutkia omia nurkkia ja tehdä löytöjä. :)
Siivottavaa jäi vielä monelle päivälle, mutta se on mukavaa puuhattavaa yhdessä ja samalla voimme suunnitella miten sen tulevaisuudessa remontoimme.

Minulla on edelleen kaksi villapaitaa kesken! Kesällä aloittamani oranssi värikäs villatakki on nappeja vaille valmis. Ostin siihen jo yhdet napit, mutta tulin siihen tulokseen, että en halua niitä laittaa vaan etsin uudet. Vielä en ole löytänyt mieleisiä, joten etsintä jatkuu kun saan aikaiseksi.
Sen jälkeen aloitin neulomaan isokokoista villapaitaa, joka on odottanut jo muutaman viikon sovitusta. Villapaita on sen verran isokokoinen, että minun piti itse laskea siihen silmukat. Joten jänitettävää riittää, että onko se sopiva. 
Sain uuden idean seuraavaan villapaitaan, jonka haluan neuloa miehelleni, mutta haluan ensin saada nuo kaksi valmiiksi ennen kuin aloita taas uuden.

Se oli syksy 2012 kun suunnittelemani villasukat julkaistiin Novitan syksy 2012 lehdessä. Nyt halusin neuloa tuolla samalla kirjoneuleella hieman erilaiset sukat. Neuloin nämä sukat kummipoikani puolisolle, koska hän pitää väreistä ja on muutenkin valoisa tyyppi. :)
Päätimme, että kirjoneuletta tulee vain varteen ja teräosa olisi yksivärinen. Sukkia kun on tarkoitus pitää kenkien kanssa niin, että varret näkyy. :)
Ja täytyy kyllä sanoa, että villasukista tuli todella kauniit ja saajan näköiset! <3






sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Islantilainen villapaita

Syksy on saapunut meille ja olen siitä niin onnellinen. Saan hengittää raikasta syysilmaa ja luonto on niin värikästä. Ja mikä parasta, saan pukeutua villapaitoihin!!! 
Aamut täällä maaseudulla ovat niin pimeitä, että on taas ollut pakko kaivaa heijastinliivit ja lamput esiin kun astuu ovesta ulos ja lähtee pyöräilemään bussipysäkille.
Hämärinä päivinä ja iltojen pimetessä rakastan sitä, kun saan tunnelmoida kynttilän valossa. Mieheni osti joku aika sitten muutamat öljykynttilät ja ne tuo mukavasti vanhanajan tunnelmaa. Nautin suuresti siitä, kun menen illalla sänkyyn ja seinällä palaa öljykynttilä.
Aiemmassa tekstissä kerroin meidän remonteista ja tuolloin uudet ikkunat odottivat ulkona asennusta. Nyt ikkunat on vaihdettu uusiin eikä sen suhteen tullut yllätyksiä eikä ongelmia. Olemme olleet tyytyväisiä uusiin ikkunoihin ja olemme huomanneet, että lämpö pysyy paremmin sisällä kun ikkunat ei vedä.
Eilen sain valmiiksi tämän uuden villapaidan johon sain jälleen yhdistellä uusia värejä. Tämän neuleen nimi on Aftur eli Uudelleen. Tätä mallilla olen aiemmin neulonut kaksi villapaitaa. Muutama vuosi sitten neuloin itselleni ensimmäisen ja sitä voi käydä katsomassa täältä. Toisen neuloin nyt kesällä ja se löytyy täältä.  

Tässä villapaidassa on kuutta eri väriä ja lankana Lettlopi.
Meleerattu musta: 0005, Metsänvihreä: 1416, Kullankeltainen: 9426, Harmaa: 0056, Keltainen: 9264, Lila: 1414.

Tämä on aina parasta kun pääsen neulomaan kirjoneuletta!

Tässä on menossa lankojen päättelyä.

Nämä neuleet neulotaan suljettuna neuleena. Ainoastaan kainaloon jäävät aukot joutuu jälkikäteen silmukoimaan kiinni. 


Lopputuloksena tuli taas aikasta ihana villapaita ja omistaja on varmaankin tyytyväinen. ;)




lauantai 12. elokuuta 2017

Islantilainen villapaita

Tämä villapaita on ollut valmiina jo usean viikon, mutta nyt vasta saan tämän tänne. :)
Minulla on taas alkanut työt täydellä teholla, niin tuntuu, ettei aikaa meinaa jäädä ylimääräiseen.
Kohta tulee kuluneeksi vuosi kun muutimme tänne maaseudulle ja ensimmäiset suuret remontit ovat käynnistyneet. Ensimmäisenä projektina piti rakentaa ulkohuussi, koska sille on käyttöä tulevien remonttien aikana. Ja muutenkin siellä on mukavampi käydä jos ulkona puuhastelee. Tänään meillä alkoi kaivon kunnostus. Mieheni ja appiukkoni kunnostavat kaivoa kaivurimiehen kanssa ja minä olen hoitanut ruokapuolen. Tämä oli ehkä paras työnjako. :)  Kaivon vesi ei ole ollut juomakelpoista, joten juomaveden olemme kantaneet tämän vuoden muualta. Onneksi kaivon vettä on kuitenkin pystynyt käyttämään pesuvetenä. Toki pieniä ongelmia veden kanssa on pesemisen suhteen. Huomasin tämän ongelman muutaman kuukauden käytön jälkeen. Minun hiukseni kun ovat vaaleat joissa ruskeita raitoja, niin huomasin, että ne ovat muuttuneet keltaisiksi!!! Muuton jälkeen menin kampaajalle, jonka luona olen viimeiset vuodet käynyt säännöllisesti kolmen kuukauden välein. Hän ei tiennyt muutostamme mitää ja kysyi minulta heti, että olemmeko muuttaneet? Kampaajalla käynnin jälkeen hiukseni ovat hetken kivan näköiset kunnes taas huomaan olevani keltahiuksinen. Oikea Elovena tyttö! :D Päätin kokeilla hopeashampoota ja hoitoainetta, ja onneksi ne ovat auttaneet pahimpaan hätään. Enää hiukseni eivät ole niin keltaiset. Toivottavasti saamme kaivon pian kuntoon ja veden käyttökelpoiseksi kaikin tavoin. Muutaman pävän tässä joutuu käymään kuupan alla pesulla, mutta se ei ole minulle mitää uutta, sillä niin minä olen lapsenakin itseni pessyt. ;)
Seuraava iso projekti odottaa jo pihalla, nimittäin uudet ikkunat. Päätimme laittaa kokonaan uudet ikkunat, koska nykyiset ovat jo osittain aika haperoa. Vahnat ikkunat pidämme itsellämme, sillä voimme niistä rakennella myöhemmin jotain uutta. 
Ensimmäisen oman kasvimaan suhteen olen myöskin tyytyväinen. Olemme saaneet syödä omasta maasta perunaa, punajuurta, porkkanaa, sipulia, herneitä, kurkkua ja tomaattia. Ihanaa on myös se, että metsä on niin lähellä. Lähes koti-oveta pääsee marjoja ja sieniä poimimaan.

Sitten tähän villapaitaan. Vuosi sitten neuloin siskon pojalle islantilaisen villapaidan, mutta ilmeiseti lihakset ovat pullistuneet sen verran, että nyt oli aika neuloa uusi ja isompi. :)
Tänään hän pääsi sitä vasta sovittamaan ja totesimme, että se oli hyvä ja reilun kokoinen. 

Malli on Riddari.

Lankana on Lettlopi.
Värit vasemmalta alkaen: 0056, 0058, 1416, 0005

Tällä hetkellä minulla on työn alla uusi villatakki, johon tulee paljon kirkkaita värejä. Villatakin saaja kun pitää väreistä ja on muutenkin iloinen persoona.
Villatakissa ei tule olemaan islantilaisia kuvioita, vaan tällä kertaa suunnittelin kuviot itse. Hieman jännittää miltä lopputulos näyttää, mutta uskon, että hyvä tulee.
Niin ja ostin itselleni viikko sitten uuden kirjan, jossa opetetaan ryijyn valmistusta. Minulla on olemassa yksi ryijypohja ja haluaisin suunnitella kotiimme oman ryijyn. Suunnitelma on vielä alussa, mutta kirjassa on paljon hyviä neuvoja joita tulee luettua päivisin bussissa kun menen töihin ja tulen kotiin.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Islantilainen villapaita

Olin jo pitkään ihastellut erästä islantilaista villapaitaa nimeltä Vetur eli Talvi. Aiemmin en ole kyseistä neuletta neulonut. Halusin neuloa tämän villapaidan miehelleni.
Lähes kaikki villapaidat olen neulonut suosikkilangallani, eli Lettlopilla. Tämä neule on neulottu Plötulopilla, joka oli minulle uusi tuttavuus.
Alkuun tämä Plötulopi osoittautui hankalaksi neulottavaksi, koska lanka on hahtuvamaista ja meinasi katketa koko ajan. Piti olla tarkkana, ettei lanka jää kiinni mihinkään tai etten istu päälle. Näin kävikin useita kertoja. Onneksi kuitenkin oli helppoa liittää lanka takaisin työhön ja jatkaa neulomista. Hankalan alun jälkeen pääsin vauhtiin, eikä neulominen ollut enää vaikeaa, vaikka edelleen piti olla tarkkana langan kanssa. Jännitystä lisäsi myös se, kun ala-osa vaikutti alkuun aika kapealta vaikka otin yhtä kokoa isomman mallin.
Villapaita valmistui sopivasti juhannukseksi, sillä juhannuksena meillä on mieheni kanssa yksi vuosipäivä suhteemme johdosta. :) Kahdeksan vuotta sitten juhannuksena tapasimme ensimmäisen kerran ja siitä kaikki lähti hitaasti ja varmasti eteenpäin. 

Oli juhannus 2009, minulla oli suunnitelmia tuolle juhannukselle jotka siten kaatuivat. Päätin aluksi, että sitten vietän juhannuksen yksin kotona. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin laittaa ystävälleni viestiä ja ehdotin hänelle, että lähtisimme kaupungille. Hän kertoi olevansa ja kaupungilla veljensä luona ja että hänellä ei ole oikein sopivaa vaatetusta päällä ja tennarit jalassa. Johon minä sitten vastasin, että minäkin laitan vähän "huonompaa" päälle ja tennarit myös, niin olemme sitten tasavertaisia. Heh!
Vietimmekin oikein hauskan ja hikisen illan ravintolan tanssilattialla. :D Kun sitten aamulla klo 5 kävelin lähes kotikadullani, niin kuulin takaani juoksuaskeleita. Hetken jo ajattelin, että mitähän kohta tapahtuu? Nuo juoksuaskeleet pysähtyivät vierelleni ja siinä seisoi komea mies hieman märkänä. Hän oli käynyt uimassa suhkulähteessä ja juoksi itseään kuivaksi. :D
Lyhyen keskustelun aikana minulle selvisi, että hän oli kyläilemässä vanhempiensa luona, jotka asuivat lähellä minun kotiani. Näin jo edessäni risteyksen josta tämä mies kääntyisi vasemalla ja minun pitäisi käänytä oikealle. Tuli pieni hätä!!! En voinut päästää tätä miestä vanhempiensa luokse! Tein nopean liikkeen ja pyysin häntä luokseni viinilasille! :D
Tuosta juhannuksesta kaikki lähti hitain ja varmoin askelein eteenpäin. Nyt kahdeksan vuotta yhdessä joista reilut kaksi vuotta naimisissa. <3
Huvittavaa tässä on se, että hänen kotipaikkansa on muutaman sadan metrin päästä siitä, jossa minä tuolloin asuin 10 vuotta. Lähes päivittäin kuljin tämän talon ohi enkä ikinä nähnyt häntä pihalla saatika hänen vanhempiaan. Ehkä hänen pitikin muttaa liki 300km päähän jotta me pystyimme tapaamaan. <3

 Tässä homma on vielä alussa.
Jännitti ja pelotti kovasti kun lanka katkeili ja ala-osa tuntui kapealta miehelleni vaikka otin reilumman koon.

Plötulopi on siis 100%  islantilaista lampaan villaa.
Tässä villapaidassa on: suklaanruskea väri: 1032 ja harmaa 9102.
Kuten kuvasta näkee, niin lanka on hahtuvaista ja herkästi menee poikki.
Tämä neule on neulottu kaksinkertaisella langalla.
Neule on hieman paksumpi kuin Lettlopilla neulotut.
Minä en kuitenkaan vielä hylkää tätä lankaa. Tulevaisuudessa haluan vielä neuloa tästä langasta. :)



Tässä villapaita on jo edennyt pitkälle ja neulominen sujui ongelmitta.


 Villapaita valmistui juuri sopivasti juhannukseksi...


...Ja onneksi se oli juuri oikean kokoinen miehelleni! <3
Hieman kyllä hirvitti ensimmäinen sovitus kun pelkäsin, että neule repeää liitoksistaan hahtuvaisen langan takia, mutta valmis neulos on kuitenkin tiivistä ja hyvää.
Kainaloiden silmukointi oli tosin haastavaa langan suhteen, mutta muutamat varmuusompeleet kun tein niin hyvä tuli. :)


Mallina tämä paita on mielestäni todella ihana ja kaunis.
Vielä joskus haluaisin itesllenikin tällaisen.

 Tyttäreni otos meidän eiliseltä pyöräilymatkalta. <3

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Islantilainen villapaita

Tämä aamu alkoi villapaidan viimeistelyllä ja siinä ohessa räystäältä räystäälle juoksemisella. Näin sadepäivänä olen taas laittanut jokaisen räystään alle ämpärin ja tyhjentänyt niitä isoon vesisäiliöön, jotta saamme kasteluvettä kasvimaalle.

Olen pitänyt pientä taukoa islantilaisten villapaitojen suhteen ja tehnyt muita käsitöitä välillä. Tosin ikävä on ollut kova näiden tekemiseen. Joten vajaa kaksi viikkoa sitten ratkesin ja tilasin kolmeen villapaitaan langat. :) Toisinaan tuntuu ja etenkin nyt, että iso pyörä heittää päässä näiden suhteen....siis sillai hyvällä tavalla! :D Nyt kun sain taas valmiiksi tämän uusimman villapaidan, niin olen aivan näiden lumoissa. Voisin vain hiplata Lettlopi lankoja, silitellä valmiita villapaitoja ja neuloa, neuloa ja neuloa unohtaen kaiken muun! <3

Tämän villapaidan tarina alkaa siitä, kun noin vuosi sitten tapasin siskon pojan tyttöystävän. Kun tapaan ihmisiä ensimmäisen kerran en näe heitä väreinä. Yllätyin suuresti, kun tapasin tämän ihanan naisen, niin ensimmäisenä mieleeni tuli väri KELTAINEN! Ja tämän ensimmäisen tapaamisen jälkeenkin näen hänet aina keltaisena. :)
Tässä kevällä kun minulla oli syntymäpäivät, niin sain tältä "keltaiselta naiselta" hänen itsepiirtämän kortin. Kortissa on puun vieressä punainen mökki, jonka rappusilla ilmeisesti minä istun ja neulon keltaista kaulahuiva. Lankakerä on taivaalla aurinkona, josta lanka valuu alaspäin. 
Kortti on niin ihana joten ehdotin diiliä! Pyysin, että jos hän maalaisi meille samalla idealla taulun. Minun lisäkseni taulussa pitäisi olla myös mieheni esim. lapion varressa tai jotain muuta pihatyötä tekemässä, koska niin ne hommat täällä menee! Heh! Vastalahjaksi ehdotin villapaitaa ja kaupat tuli heti! Innoissani ja malttamattomana odotin, että mihin väreihin hän päätyy villapaidan suhteen. Toivoin niin kovasti ketaisen ja oranssin sävyjä. Vaikka itse en käytä kovin värikkäitä vaatteita, niin välillä on ihana neuloa niitä. Toiveeni toteutui ja hän halusi juurikin villapaidan jossa on värejä ja vieläpä ketaisen ja oranssin sävyjä muutamalla muulla sävyllä.
Jännityksellä odotan millainen taulusta tulee.

 Tämän islantilaisen villapaidan nimi on Aftur eli uudelleen.



Villapaita valmistui ennätysvauhtia. Normaalisti minulla menee villapaidan neulomisessa noin kolme viikkoa, mutta tässä meni vain viikko! Syy lienee siinä, että jäin koukkuun norjalaiseen nuorten sarjaan nimeltä SKAM. Sitä tuli seurattua kaikki illat ja samalla neuloin. :) Kieltämättä sarja on niin innostava vaikka onkin nuorisolle suunnattu.

Lettlopin väreinä tässä neuleessa on; keltainen 9264, vihreä 1406, harmaa 0054, musta 0005, kullankeltainen 9426, oranssi 1410

Vasemmalla on tämä uusin villapaita ja oikealla on oma neuleeni jonka olen tehnyt itselle aiemmin. Omassa paidassani oli alunperin hieman liian lyhyt helma, joten neuloin jälkikäteen vielä muutaman sentin lisäpituutta jolloin siitä tuli hyvä.

Onhan ne niin kauniita yhdessä ja erikseen!

 Tässä on kortti jonka sain ja tällä idealla saamme taulun!

Pitkän tauon jälkeen oli niin ihanaa saada lankoja villapaitoihin. Tässä pakkasin lähes kaiken tarvitsemani kolmeen villapaitaan.
Seuraavan villapaidan saa mieheni. <3


lauantai 27. toukokuuta 2017

Virkattu villapeitto

Kesä on jo ovella ja tyttäreni peitto valmistui myöhään eilen illalla. Aloitin peiton virkkaamisen huhtikuun alussa ja joka päivä olen yrittänyt löytää aikaa sen tekemiselle. Aina ei aikaa ole ollut, koska nyt on paljon tekemistä myös ulkona. Yksi viikko meillä meni kasvihuoneen tekemisessä. Ensin ajattelimme, että perustusta varten ei tarvitse paljoa kaivaa, mutta loppujen lopuksi jouduimme kaivamaan lähes puoli metriä josta aika paljon oli savimaata ja sitä ei ollut niin mukava kaivaa. Hyötyliikuntana tuo urakka oli parasta. :) Halusimme tehdä kasvihuoneen alusta asti huolellisesti, koska tarkoitus olisi, että siitä on meille iloa vuosiksi eteenpäin. Talokauppojen mukana saimme myös paljon vanhoja tiiliä, jotka laitoimme kasvihuoneen lattiaksi. Osassa tiileissä oli kissan tassuja jotka tekivät lattiasta persoonallisen. Yhdessä tiilessä oli tassun jäljen lisäksi kirjoitettu nimi: Heinä. Liekö täällä joskus asunut sen niminen kissa. :)
Mieheni rakensi kasvihuoneeseen kasvulaatikot ja nyt jännityksellä odotan millaista satoa tomaatit ja kurkut meille antavat. Lisäksi olen istuttanut avomaalle mm. porkkanaa, sipulia, punajuurta, herneitä... En tiedä nouseeko sieltä mitään vai ei. En tosin ota mitään paineita näiden suhteen vaan katson mitä tulee ja ensivuonna olen viisaampi. Olen kuitenkin sen verran höpertynyt täällä maalla, että harkitsin jo, että vien kasvihuoneeseen penkin, jotta voin istua siellä pidempään ja jutella tomaateille ja kurkuille. Ei tarvitsi tunnin välein juosta kasvimaata läpi, että joko nyt nousee taimia pintaan. :D

Vaikka täällä maalla on rauhallista ja ihanaa niin tänään lenkillä säikähdin niiiin paljon. Olin kävelemässä metsätiellä ja anoppini soitti. (Anopin soittoa en säikähtänyt. :D) Samalla kun kävelin ja juttelin puhelimessa niin taakse vilkaistessani huomasin, että kaukana keskellä tietä seisoo koira tai susi. Tällä seudulla kun on oikeasti susia. Siinä ehti pieni paniikki iskeä. Anoppi rauhoitteli minua, että se on koira, se on koira! :D Kävelin reippaasti eteen päin ja vilkuillen taakseni. Välillä se otus pysähtyi ja välillä se juoksi minua kohti. Sen näin, että se oli harmaa ja joko koira tai susi. Viimeisen kerran kun katsoin taakseni niin se oli jo aika lähellä. Jatkoin kävelyä reippaasti samalla puhuen anoppini kanssa. Valmistauduin siihen, että kohta kimppuuni hyökätään. Se oli jo aivan takanani kun kuulin, että sen kaulapanta kilisi. Käännyin katsomaan ja koirahan se oli. Siinä se hetken pyöri ja juoksi pois. 
Talvella törmasin lähimetsässä oikeisiin suden jälkiin. Jäljet olivat todella suuria ja siinä oli tainnut olla kokonainen lauma, koska jälkiä oli paljon. 

 
Muutama vuosi sitten virkkasin ensimmäisen peiton ja sitä oli todella mukava virkata. Siitä tuli myös todella hieno ja ollut kovassa käytössä. Sen jälkeen virkkasin muutaman pienemmän peiton omille sekä ystäväni kissoille. Ajatuksissani oli pitkään, että haluan virkata uuden ison peiton. Halusin virkata sen tyttärelleni. Hän saisi peiton käyttöönsä vasta kun muuttaa omaan kotii. Siihen on aikaa ainakin muutama vuosi.
Hän ei osannut tarkkoja värejä kertoa, joten päätin laittaa sinisen ja turkoosin sävyjä, koska ne ovat ainakin hänen lempivärejä. Lisäksi laitoin omia lempivärejä eli harmaan sävyjä. :)
Mitä kuvioihin tulee, niin halusin peittoon kuvioita islanitlaisista villapaidoista. 



Iltaisin kävin pientä taistelua kissan kanssa, kun hänelle ei millää meinannut kelvata vahna peitto vaan aina piti yrittää änkeä uuden peiton päälle syliini. Enkä minä sitten aina raaskinut häntä pois laittaa. <3

 Tähän ja aikaisempiin peittoihin olen käyttänyt tätä Sohvi shaalilankaa. Lanka on 100% villaa ja lisäksi koinsuojattua.
Yhdessä vyyhdissä on 100g ja minulla meni tähän peittoon 16 vyyhtiä.
Peiton koko on 130cm*170cm.

Tässä ovat kaikki nämä ihanuudet tuulettumassa.
Suunnitelmissa on jo uusi peitto, mutta tiedä sitten koska sen aloitan.
Sen tiedän, että posti tuo minulle ensiviikolla kolmeen islantilaiseen villapaitaan langat. Olen niin mielettömän innoissani, kun pääsen taas niiden pariin. Ja kaiken keskellä olisi paljon tuunattavaa tuolla varastoissa...

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Villasukkia, ajatuksia säästä ja perinnöstä

Tänään minun oli tarkoitus pitää sisäpäivä ja uppoutua sohvalle tekemään käsitöitä. Aloitin suunnitelmien mukaan ja päättelin muutamia villasukkia. Samalla huomasin kuinka kurkin useaan otteeseen verhon raosta ulos ja ihailin kun räntää satoi taivaan täydeltä. Lumisateessa on jotain joka saa minut haltioitumaan. Edes auringonpaisteessa en pääse siihen mielentilaan, että se olisi jotain elämää suurempaa. Heh! No, mutta nopeasti ylös sohvalta, ulkovaatteet päälle ja äkkiä metsään. Välillä piti jäädä seisomaan paikalleen ja ihastelemaan lumen tuloa taivaalta. Vaikka räntää se enemmänkin oli, mutta niin ihanaa ja rauhoittavaa. Jossain vaiheessa räntää tuli niin paljon, että oli pakko kääntää kasvot kohti räntäsadetta ja antaa kaiken tulla päin naamaa. Se oli aika ihanan piiskaava tunne. :D
Mielestäni on ihanaa, että meillä on paljon erilaisia säitä. Niistä en juurikaan jaksa valittaa. Tietysti on yksi säätila, joka saa minut ahdistumaan. Se on nimittäin kovat helteet. Sellaiset helteet jolloin ei voi muuta kuin maata X- asennossa alasti sängyssä ja tuuletin vieressä. Muutama kesä sitten oli juuri tuollaiset pari viikkoa ja se jos mikä raivostutti. No, minun onneksi tuollaisia helteitä ei paljoa täällä ole.  

Sitten säästä villasukkiin ja perintöön. :) Tuossa taannoin minun piti tehdä tyttärelleni villasukat. Yksien sijaan niitä tuli neulottua kolmet ja siitä sainkin idean liittyen perintöön ja kapiokirstuun. 
Entiseen aikaan kapiokirstua alettiin yleensä täyttämään heti lapsen synnyttyä. Kirstussa säilytettiin morsianten käsintehtyjä liinavaateita, lautasliinoja, vuodevaatteita ja lakanoita.
Mieheni on joskus opiskellut puusepäksi ja vaikka se ammatti jäikin lyhyeen, niin homma on sen verran vielä hyppysissä, että hän lupautui tekemään tämän kirstun jossain vaiheessa. 
Tyttäreni on jo teini-iässä, mutta onhan tässä aikaa neuloa ja virkata. Hänellä on neulomisen ja virkkaamisen suhteen peukalo keskellä kämmentä... ( Kaikella rakkaudella tyttäreni...tiedän, että luet tämän ja kohta saatat taas ilmoittaa minulle kirjoitusvirheistäni joita tässä jutussa on. :D Muista, että olet äitin kulta! ;) ...Joten minä haluan tuon tulevan kirstun täyttää villasukilla, lapasilla, pipoilla ym käsitöillä. Tällä hetkellä minulla onkin työn alla isompi työ tyttärelleni, nimittäin villapeitto. Sen valmistuminen kestää vielä jonkin aikaa ja sen etenemistä voi seurata instagramissa @megetar 


Nämä vihreät sukat ovat Nalle lankaa ja vartta koristaa itse suunnittelemani kukkakuvio.

Nämä siniset sukat ovat myöskin Nallea.

Nämä raitasukat ovat Seitsemän veljestä -lankaa. 



torstai 9. maaliskuuta 2017

Kirjoneulevillasukat

Talvi tuli taas tieskö monennen kerran meidän nurkille. Aina ehtii satamaan mukavasti lunta, kunnes ne parin päivän päästä sulaa pois. Viikonloppuna oli aivan ihana keväinen sää, joten päätin tehdä ulkona hieman erilaisia käsitöitä. Meidän keittiössä on liian vähän säilytystilaa eikä kaikki tavarat mahdu kaappeihin. Nyt kun olen ehtinyt katselemaan näitä nurkkia aikani niin keksin, että meidän keittiön yhteen nurkkaukseen mahtuisi yksi hylly. Ja mikä parasta, niin meidän piharakennukset pursuaa kaikenlaista materiaalia. Ajatukseni on tehdä avohylly ja löysin siihen tarkoitukseen sopivaa lankkua. Niitä sahasin sopivan mittaisiksi ja hion sileäksi. Kävimme etsimässä kaupoista sopivia hyllynkannattimia, mutta emme löytäneet, joten homma on vielä kesken ja loppu hiominenkin odottaa vielä kauniita keväisiä ilmoja. 
 
Tällä hetkellä yritän jälleen pitää taukoa islantilaisista villapaidoista, koska haluan taas pitkästä aikaa suunnitella neuleita itse ja oppia samalla uusia asioita. Niin ihanaa kuin villapaitoja onkin neuloa, niin silti haluan myös suunnitella itse uusia juttuja. Näin ei myöskään pääse taidot ruostumaan.

Nyt halusin neuloa villasukat. Etsin varastoistani sopivia lankoja ja päädyin ottamaan Hjerte Garnin Sock woolia. Mietin kuvioita ja selailin käsityökirjojani ja löysin kirjasta nimeltä Säpinää sukkiin hauskan kirjoneulemallin. Kyseisessä kirjassa on todella hauskoja sukkia, mutta päätin ottaa vain tuon kirjoneuleen ja tehdä sukat muuten omalla ohjeellani. 

Näitä sukkia neuloessani mieleeni on jäänyt yksi päivä jolloin päätin omistaa sen ainoastaan itselleni. Heräsin aamulla aikaisin. Söin rauhassa aamupuuroni jonka jälkeen uppouduin sohvan nurkkaan peiton alle kahvikuppini kanssa. Etsin Netflixistä romanttisen leffan ja neuloin näitä sukkia. :) Leffan katsottuani testasin uuden jumppatreenin jonka jälkeen lämmitin päiväsaunan. Päiväsauna oli aika ihana jonka jälkeen oli taas mukava uppoutua peiton alle neulomaan ja katselemaan leffaa...romanttista sellaista. :) 
Tälläisiä päiviä voisi kyllä viettää useimminkin. Niistä tulee itselle aika hyvä olo. <3





 HJERTE GARNIN Sock wool.

 Taustalla on muutama vuosi sitten virkkaamani villapeitto meidän kissoille.  

 Kirjoneule lähikuvassa.

 Tiimlasikantapää.

Nauhakavennus.