lauantai 27. toukokuuta 2017

Virkattu villapeitto

Kesä on jo ovella ja tyttäreni peitto valmistui myöhään eilen illalla. Aloitin peiton virkkaamisen huhtikuun alussa ja joka päivä olen yrittänyt löytää aikaa sen tekemiselle. Aina ei aikaa ole ollut, koska nyt on paljon tekemistä myös ulkona. Yksi viikko meillä meni kasvihuoneen tekemisessä. Ensin ajattelimme, että perustusta varten ei tarvitse paljoa kaivaa, mutta loppujen lopuksi jouduimme kaivamaan lähes puoli metriä josta aika paljon oli savimaata ja sitä ei ollut niin mukava kaivaa. Hyötyliikuntana tuo urakka oli parasta. :) Halusimme tehdä kasvihuoneen alusta asti huolellisesti, koska tarkoitus olisi, että siitä on meille iloa vuosiksi eteenpäin. Talokauppojen mukana saimme myös paljon vanhoja tiiliä, jotka laitoimme kasvihuoneen lattiaksi. Osassa tiileissä oli kissan tassuja jotka tekivät lattiasta persoonallisen. Yhdessä tiilessä oli tassun jäljen lisäksi kirjoitettu nimi: Heinä. Liekö täällä joskus asunut sen niminen kissa. :)
Mieheni rakensi kasvihuoneeseen kasvulaatikot ja nyt jännityksellä odotan millaista satoa tomaatit ja kurkut meille antavat. Lisäksi olen istuttanut avomaalle mm. porkkanaa, sipulia, punajuurta, herneitä... En tiedä nouseeko sieltä mitään vai ei. En tosin ota mitään paineita näiden suhteen vaan katson mitä tulee ja ensivuonna olen viisaampi. Olen kuitenkin sen verran höpertynyt täällä maalla, että harkitsin jo, että vien kasvihuoneeseen penkin, jotta voin istua siellä pidempään ja jutella tomaateille ja kurkuille. Ei tarvitsi tunnin välein juosta kasvimaata läpi, että joko nyt nousee taimia pintaan. :D

Vaikka täällä maalla on rauhallista ja ihanaa niin tänään lenkillä säikähdin niiiin paljon. Olin kävelemässä metsätiellä ja anoppini soitti. (Anopin soittoa en säikähtänyt. :D) Samalla kun kävelin ja juttelin puhelimessa niin taakse vilkaistessani huomasin, että kaukana keskellä tietä seisoo koira tai susi. Tällä seudulla kun on oikeasti susia. Siinä ehti pieni paniikki iskeä. Anoppi rauhoitteli minua, että se on koira, se on koira! :D Kävelin reippaasti eteen päin ja vilkuillen taakseni. Välillä se otus pysähtyi ja välillä se juoksi minua kohti. Sen näin, että se oli harmaa ja joko koira tai susi. Viimeisen kerran kun katsoin taakseni niin se oli jo aika lähellä. Jatkoin kävelyä reippaasti samalla puhuen anoppini kanssa. Valmistauduin siihen, että kohta kimppuuni hyökätään. Se oli jo aivan takanani kun kuulin, että sen kaulapanta kilisi. Käännyin katsomaan ja koirahan se oli. Siinä se hetken pyöri ja juoksi pois. 
Talvella törmasin lähimetsässä oikeisiin suden jälkiin. Jäljet olivat todella suuria ja siinä oli tainnut olla kokonainen lauma, koska jälkiä oli paljon. 

 
Muutama vuosi sitten virkkasin ensimmäisen peiton ja sitä oli todella mukava virkata. Siitä tuli myös todella hieno ja ollut kovassa käytössä. Sen jälkeen virkkasin muutaman pienemmän peiton omille sekä ystäväni kissoille. Ajatuksissani oli pitkään, että haluan virkata uuden ison peiton. Halusin virkata sen tyttärelleni. Hän saisi peiton käyttöönsä vasta kun muuttaa omaan kotii. Siihen on aikaa ainakin muutama vuosi.
Hän ei osannut tarkkoja värejä kertoa, joten päätin laittaa sinisen ja turkoosin sävyjä, koska ne ovat ainakin hänen lempivärejä. Lisäksi laitoin omia lempivärejä eli harmaan sävyjä. :)
Mitä kuvioihin tulee, niin halusin peittoon kuvioita islanitlaisista villapaidoista. 



Iltaisin kävin pientä taistelua kissan kanssa, kun hänelle ei millää meinannut kelvata vahna peitto vaan aina piti yrittää änkeä uuden peiton päälle syliini. Enkä minä sitten aina raaskinut häntä pois laittaa. <3

 Tähän ja aikaisempiin peittoihin olen käyttänyt tätä Sohvi shaalilankaa. Lanka on 100% villaa ja lisäksi koinsuojattua.
Yhdessä vyyhdissä on 100g ja minulla meni tähän peittoon 16 vyyhtiä.
Peiton koko on 130cm*170cm.

Tässä ovat kaikki nämä ihanuudet tuulettumassa.
Suunnitelmissa on jo uusi peitto, mutta tiedä sitten koska sen aloitan.
Sen tiedän, että posti tuo minulle ensiviikolla kolmeen islantilaiseen villapaitaan langat. Olen niin mielettömän innoissani, kun pääsen taas niiden pariin. Ja kaiken keskellä olisi paljon tuunattavaa tuolla varastoissa...

4 kommenttia:

  1. No huh, valmistuipas se nopsaan! (: Mutta mielekäs työ ja innostus vievät välillä mennessään. Tosi kaunis siitä tuli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yllätyin itsekin miten nopeasti tuo valmistui. Vaikka paljon tuli istuttua peitto sylissä sohvalla, niin kyllä sitä tuli muutakin tehtyä. :D

      Poista